DIY valopallot!

Ah-niin-ihanat valopallot! Syksyllä mietin, mitä voisin antaa joululahjaksi ja facebookissa, joku oli linkannut videon, jossa valopalloja tehtiin. Lamppu syttyi ja innostus nousi nollasta sataan. Näitä minä teen!

Jälleen kerran netin ihmeellisestä maailmasta googlailin vinkkejä, kuinka muut ovat näitä palloja tehneet ja mitä materiaaleja käyttäneet. Päädyin tällaiseen tarvikelistaan:

• vesi-ilmapalloja
• liimaa (esim. erikeeper)
• bambu- tai puuvillalankaa 
• ledivalot

Vesi-ilmapalloihin päädyin siksi, että ne ovat sopivan pieniä ja mielestäni helpompia muotoilla pyöreiksi, kuin isot ilmapallot. Puuvillalangan valitsin taas sen takia, että se on kevyttä ja helppoa käsitellä eikä langan säikeet lähde purkautumaan. Villalangassa on se huono puoli, että se kerää helposti itseensä liikaa liimaa ja jää märäksi. Ledivaloja ostin erilaisia: Ikeasta 12 ledin valosarjan sekä Tokmannilta Revontuli-merkkisen 20 ledin valosarjan. Ikean valosarjassa on hyvänä ja huonona puolena se, että se toimii paristoilla.

Teko-ohjeet:
Ensimmäinen ja uuvuttava vaihe on ilmapallojen puhaltaminen. Kokeilin ensin yhdellä pallolla sopivaa kokoa. Jos pienen pallon puhalsi aivan täyteen, ei se enää ollut muodoltaan pyöreä ja toisaalta aivan täynnä olevaa palloa on vaikea enää langankaan kanssa muotoilla. Kannattaa siis jättää pallo hieman löysäksi, jos haluaa iavan täydellisen pyöreät pallot.

Ensimmäisen pallon jälkeen on helppo katsoa, että muistakin palloista tulee samankokoisia. Puhalla palloja niin monta, kuin valosarjassa on ledejä.

Sitten sekoitetaan vesi-liima -seos. Liimaksi käy Erikeeper tai mikä tahansa vastaava liima. Tarkkaa suhdetta vedelle ja liimalle en osaa sanoa, mutta seoksen tulee olla juoksevaa.
Yhden ilmapallon päälle pyörittelin malliksi lankaa, jotta sain mitattua, mikä määrä lankaa näyttää hyvältä. Katkaisin langan, purin sen pallon päältä ja leikkasin niin monta samanpituista lankaa kuin pallojakin tulisi olemaan.

Pujottelin yhden langan kerrallaan liimakulhoon, josta otin kastuneen langanpään aloitukseen. Sormien avulla puristin ylimääräiset nesteet pois, kun nostin lankaa vähän kerrallaan kulhosta palon päälle kieputtaen. Kun kieputin lankaa pallon ympäri, vaihdoin usein pallon suuntaa, jotta lankaa tulisi tasaisesti jokapuolelle. Tämä myös takasi sen, että pallosta tulisi pyöreämpi. Langan kiristämisellä pystyi myös muotoilemaan palloa tässä vaiheessa. Pyrin siihen että pallo on mahdollisimman pyöreä.

Seuraavaksi laitoin pallot kuivumaan muovipussin päälle. Kuivuessaan liimaneste valuu palloa pitkin, joten aika ajoin kannattaa kääntää palloa toisin päin, ette se jää alta aivan märäksi.
Kun pallot alkavat tuntua kuivilta, voin jonkin pienen apuvälineen kanssa irrottaa lankaa ilmapallosta. Joistain kohdista lanka nimittäin voi vähän tarttua ilmapalloon. Itse käytin sukkapuikkoja, kuulakärkikynää tai tylppiä saksia, joilla tökin ilmapalloa varovasti lankojen raoista.
Lankojen kuivumista pystyi myös nopeuttamaan. Siirsin pallot laatikkoon jonne hiustenkuivaajalla puhaltelin ja liikuttelin palloja ympäriinsä.

Kun langat lopulta olivat kuivuneet ja kovettuneet, puhkaisin ne saksilla ja vedin ilmapallon rippeet pois lankapallon sisältä. Lopputulos oli kasa siistejä pyöreitä palloja, jotka voisivat toimia sisituselementteinä sellaisenaankin.

Lopuksi kuitenkin pujotin valosarjan ledit pallon raoista sisään. Pyrin valitsemaan reiän, josta ledi juuri ja juuri meni läpi, jotta muuta kiinnitystä ei välttämättä tarvitsisi.

Mmm, kuinka tunnelmallista ja kaunista :)

Turvallisesti pimeässä - heijastinliivi

Kävimme käsityön sivuaineen kanssa viime vuonna pienellä opintomatkalla erilaisissa käsityöliikkeissä. Yhdessä putiikissa, jonka nimeä en nyt valitettavasti muista, törmäsin hauskaan lasten liiviin, jossa kuvioita oli tehty heijastinkankaalla. Siitä se idea syttyi ja muhi päässäni, kunnes päätin tehdä samantyyppisen kummitytölleni ja eräälle toiselle tutulle pikkuiselle.

Piirsin kaavan liiviin itse ottamalla mallia 1-2-vuotiaalle tarkoitetusta yläosan kaavasta. Muokkasin ja kuosittelin kaavaa enemmän liivin muotoiseksi: hihansuita ja pääntietä suurensin, sivuja kavensin, sillä sivusaumoja ei ommeltaisi yhteen ja pidensin vielä helmaa.

Tarvikkeita lähdin etsimään, yllätys yllätys Eurokankaasta. Sieltä kankaaksi valikoitui pinkki fleecekangas ja mustaa paksua kuminauhaa,  mutta harmikseni heijastinkangasta siellä ei ollut saatavilla ollenkaan. Täytyi siis tutkia nettikaupoista. Lopulta hintojen vertailun jälkeen päädyin tilaamaan heijastinkangasta Ullakasta. 

Ei muuta kun suunnittelemaan heijastinkankaasta kuvioita ja leikkaamaan kankaat kaavojen avulla. Tyttöjen liiveihin sommittelin lopulta pitkäkorvaisen pupun etupuolelle ja taakse kaksi heijastinraitaa

Sitten vain ompelin kappalett yhteen: ensin olkasaumat ja pääntien sekä sivujen käänteet. Seuraavaksi ompelin heijastinkuvion etukappaleeseen, kuminauhat kiinni takakappaleeseen, taakse myös heijastinkaitaleet ja lopuksi kuminauha kiinni etukappaleeseen.

Heijastinliiveistä tuli hieman isot yksivuotiaille tytöille, mutta kuminauhojen ja väljyyden ansiosta niitä voi käyttää useamman vuoden. Nyt on mukava oleskella ulkona pimeälläkin turvallisesti! :)

Monenmoista villasukkaa

Villasukat. Neulominen. Kyllä, olen innostunut.
Villasukkia on mukava neuloa, kun mitään muuta käsityöprojektia ole meneillään. Usein teen ihan vain perusvillasukat yksivärisenä Seitsemän veljestä -langan vyötteen mukaan. Toisinaan taas vaihtelu virkistää ja mukaan heittää raitaa tai valmiiksi raidallista lankaa.

Tässä lyhyesti sukkasaldoa lähiajoilta.

Ihastuin Seiskaveikan Polkkaan!

Vasemman alakulman sukka on tehty Novitan hunajakenno-ohjeen mukaan

Apina kirjoneulesukat

Minisukka-avaimenperä

Vauvan sukat

Sukkia syntyy välillä siihen tahtiin, ettei tiedä minne kaikki sukat laittaisi! Itselläkin on kolmet (onneksi olen osannut luopua muista), mutta pitäähän sitä olla erivärisiä sukkia eri tilanteisiin. :)

Pipityyny pikkuiselle

Bongasin kerran internetin ihmeellisestä maailmasta hauskan idean lapsille, kun etsin itselleni ohjettä lämmitettävään kauratyynyyn. Kauratyynyillähän on usein kokoa sen verran, että pikkuiset hukkuisivat niiden alle. Joku olikin keksinyt tehdä eläinhahmon muotoisen pienemmän tyynyn, jota Pipityynyksi kutsuttiin. Kun sitten kyseisellä hakusanalla lähdin googlettelemaan, niin pikkutyynyjähän oli tehty valtavasti.

Halusin tehdä oman vauvojen version Pipityynystä tulevalle kummitytölleni. Idean omaan tyynyn muotooni sain tästä pupu pipityynystä.

Piirsin ensin sopivan muotoisen kaavan omaan pipityynyyni ja kankaat kaivoin kaapistani. Kankaan tulisi kestää lämmitystä, joten lopullinen valinta oli pellavaa ja puuvillaa. Leikkasin pellavakankaasta kaksi samankokoista kappaletta, joista etukappaleeseen ompelin pupulle vatsan vaalenpunaruudullisesta puuvillakankaasta applikoimalla.

Ompelin pupulle silmiksi kaksi erikokoista nappia ja kirjoin sille myös suun. Tämän jälkeen kankaiden oikeat puolet vastakkain ja ompelukoneella ympäri, jättäen kuitenkin pupun sivuun kääntöaukon. Käänsin kappaleet oikein päin ja täytin samalla kauralla, jota edelliseen lämpötyynyyni käytin. Jotta pupusta ei tulisi liian painava, tai kova, en täyttänyt sitä aivan kokonaan, kuten alla olevast kuvasta näkee. Tällä tavoin pipityyny laskeutuu ja muotoutuu paremmin lapsen päälle ja sitä on helpompi myös käsitellä.

Lopputulos on aika söpö vai mitä!

Lämmitettävä kauratyyny

Minulla on usein niskakipuja ja päänsärkyä, joten tarvitsin jotain uutta lievittämään kipua. Joillakin kavereillani olin tutustunut ja kokeillutkin lämmitettäviä kauratyynyjä, josta sitten sainkin idean tehdä itse oman. Samoihin aikoihin sain myös tehtävän valmistaa portfoliomaisesti jonkin tuotteen käsityön sivuaineen haku- /"näyttötyöksi", joten ajattelin valmistaa kauratyynyn myös tähän tarkoitukseen.

Ihan ensimmäisenä tutkin netistä erilaisia tyynyjä; niiden muotoja ja rakenteita. Muotoja oli vaikka minkälaisia, mutta itse päädyin suorakaiteen muotoiseen hartialta hartialle ulottuvaan malliin. Toiset tyynyistä olivat suorilla ompeleilla jaoteltu osiin, mijnkä koin ihan järkeväksi ratkaisuksi, jotta kaura ei kasautuisi vain yhteen kohtaan.

Seuraavaksi valitsin kankaaksi pellavaa ja koristeeksi luonnonvalkoista puuvillapitsiä. Kauraa metsästin netistä eripaikoista, ja mistään ei oikein saanut selville millaisia säkkejä sitä pitäisi kerralla ostaa, ja paljon on kilohinta. Lopulta äitini hankki minulle jostain säkillisen kauraa, josta kyllä riittää kymmeniin kauratyynyihin! :D

Myös lankojen halusin olevan puuvillaa, sillä lopullinen tyyny on lämmitettävä, joten materiaalien on kestettävä lämpöä. Leikattuani kaksinkertaisen kankaan (joka on siis taitteella lyhyemmältä sivultaan), huolittelin sen raunat ihan vain siksakilla. Tämän jälkeen tein hieman mittailuja, jotta taisin ommeltua pitsit oikeille kohdilleen. Pitsin reunat jäisi siis kankaan saumojen väliin piiloon.

Pitsi ommeltiin suoralla ompeleella molempia reunoja pitkin.

Seuraavaksi ompelin kankaan pitkät sivut yhteen ja toisesta päädystä puolet umpeen jättäen kauroille täyttöaukon. Rakensin paperista suppilon, jonka läpi valutin kauraa. Sopiva määrä oli aluksi hankala arvioida, mutta käsin kokeilemalla siihen sai hyvän tuntuman. Tyyny ja sen jaotellut osat eivät saa olla liian täynnä, jotta tyyny muotoutuu hartioille, mutta ei liian tyhjiäkään, koska silloin tyyny ei kerää itseensä tarpeeksi lämpöä.

Kun olin täyttänyt mielestäni 1/3 tyynystä sopivasti, laitoin kappaleet nuppineuloin kiinni paria senttiä ennen suunnittelemaani ompelukohtaa, jotta kauranjyvät eivät jäisi paininjalan tai neulan alle. Olin siis jo etukäteen mitannut ja merkinnyt kankaan kolmeen osaan. Ompelin ensimmäisen sauman ja jatkoin toisen osan täyttöä. Kun sekin oli mielestäni tarpeeksi täytetty, ompelin taas yhden sauman.
Viimeisen osion täyttämisen jälkeen omeltavana oli enää puolikas pussin suu. Käänsin kankaan repsottavat reunat tyynyn sisään ja neulasin aukon huolella kiinni. Suoralla ompeleella suljin sen läheltä reunaa.

Valmis tyyny kaipasi vielä kuitenkin jotain...

Virkkasin toiselle puolelle pitsin päälle kaksikerroksisen kukan.

Lopputulokseen olin varsin tyytyväinen. Tyyny pääsi heti kokeiluun ja se toimikin halutulla tavalla. Alla olevasta kuvasta näkee, kuinka tyyny on jaettu kolmeen osaan, jotta kaura ei kulkeudu vain yhteen reunaan. Tyynyn saa taiteltua myös näihin kolmeen osaan päällekäin, jolloin se näyttääkin pelkältä koristetyynyltä. Valitsemani pellava ei siis ollutkaan ihan sattumanvaraista, vaan tarkkaan harkitua, sillä tyyny sopii nyt myös sisustukseen ;)

Ja kyllä. Tällä työllä pääsin sitten opiskelemaan myös käsityötieteen sivuainetta. Jihuu! :)

Korttiaskartelua

Muutama päivä hujahti ohi ennen kuin ehdin tajutakaan, että en ole tänne kirjoitellut mitään. Vaikka aiheita olisi sylillinen. Kellokin alkaa olla jo sen verran, että en ehdi hirveästi runoilemaan, joten tämän kertaisessa postauksessa esittelen tekemiäni korttiaskarteluja. Pidemmittä puheitta, kuvat olkaa hyvä:

Syntymäpäiväkortti 5-vuotiaalle

Kortti kirahvi-fanille

Kortti valmistuneelle

Saajansa näköinen syntymäpäiväkortti

Hääkortti

Tyttövauvalle

Ristiäiskortti

 

Äitienpäiväkortti-malli 1-luokkalaisille

Onnittelukortti kolmosille

Tyttövauvalle

Korttiaskartelu on hauskaa, mutta aikaa vievää. Haluan kortit valmistaa tilanteesta riippuen itse, jotta korteista tulisi saajansa näköiset. AInut ongelma minulla tuppaa korttien kanssa olemaan siinä, että aloitan niiden askartelun liian myöhään ja valmista pitäisi saada kiireessä tehtyä! En vain koskaan opi. Sama on joulukorttien tai ystävänpäiväkorttien kanssa. Ehdin saada joulukortit valmiiksi päivää ennen viimeistä postitusta... eli ei ollenkaan liian myöhään vai? :D

Jos siis seuraavalla kerralla aloittaisi ajoissa... Kohtahan on ystävänpäiväkin ;)
Vinkkinä siis kaikille muille: älä jätä huomiseksi, minkä voit tehdä jo tänään!
Ei muuta kuin askartelemaan!

Virkattu vauvanpeitto

Ensimmäinen vauvanpeitto, jonka tein virkkaamalla, tuli ihanalle kummitytölleni. Virkkaamista en ollut juurikaan harrastanut ennen tämän peiton aloittamista, sillä neulominen oli ollut enemmän oma juttuni. Löysin kuitenkin ihanan mallin Prinsessajuttu-blogista. Kyseinen peitto on tehty Paju-neliöillä, joihin löytyy ohje Jan Eatonin kirjasta: 200 virkattua ruutua.

Ihastuin blogin peiton lankojen väreihin, joten päätin tutustua niihin tarkemmin. Lanka on Blend Bamboota ja sopii hyvin lasten käyttöön, koska se on niin pehmeää. En vielä tiennyt olisiko tuleva pienokainen tyttö vai poika, joten päätin valita värit sen mukaan, että peitto sopisi kummalle tahansa. Valitsin peittoon sävyt 4950, 7093 ja 0075.

Virkkausprojektini kesti koko kevään ajan, sillä virkkasin neliöitä koulun ohessa aina kun ehdin. Palasia tein yhteensä 54 (oikeastaan 55, kun vahingossa tuli yksi ylimääräinen!). Peiton lyhyemmälle sivulle tulisi 6 palaa ja pidemmälle sivulle 9 palaa.

Virkatut neliöt yhdistin toisiinsa osittain virkkaamalla ja osittain ompelemalla. En ollut aikaisemmin virkattuja palasia yhdistänyt toisiinsa, mutta nyt peitto ainakin näytti siistiltä. :)
Peiton toiselle puolelle ostin valkoista puuvillakangasta, jonka ompelin suoralla ompeleella virkattuun peittoon kiinni. Viimeistelin peiton ompelemalla siihen vielä pienen Handmade tekstin.

Peitto pikkuisen käytössä!

Vauvan tilkkutäkki

Tiedossani oli ollut jo jonkin aikaa, että kaverini saa vauvan. Itselleni olen asettanut tavoitteeksi antaa aina jonkin itsetehdyn käsityön tuleville pienokaisille. Toiselle kaverilleni virkkasin aiemmin vauvan peiton Paju-neliöillä (tästä tulee oma postauksensa myöhemmin) ja tällä kertaa päätin tehdä peiton ompelemalla.

Meillä oli koulussa käsityötunneilla juuri annettu projektitehtävä, jonka halusin toteuttaa tämän vauvapeiton muodossa. Peiton tuli projektin ohjeiden mukaan sisältää jollain tavalla kirjontaa, joten päätin käyttää siinä applikointia, nyöriompelua sekä muutamia tuttuja kirjontapistoja. Halusin lisätä peittoon vielä tilkkuja, joten peiton koko toisesta puolesta tulisi tilkkutyö ja toiselta puolelta löytyisi enemmän kirjontaa.

Minulla löytyi kaapeista jo ennestään joitakin puuvillakankaan palasia, valkoista lakanakangasta sekä vanha käyttämätön vaaleanpunainen lasten lakana. Tiedossa oli, että vauva olisi tyttö, joten värimaailma tulisi olemaan söpön vaaleanpunainen. Tämän lisäksi olin etsinyt Pinterestistä inspiraatiota erilaisista vauvanpeitoista, joista useissa toistuivat erilaiset eläinhahmot. Eniten ihastuin pöllö-aiheisiin vauvanpeittoihin, joka toisaalta olisi myös tulevan vauvan ja tämän äidin tyyliin sopiva.

Loput kankaat kävin hankkimassa Eurokankaasta, josta löytyikin paljon erilaisia ihania puuvillakankaisia kuoseja. Halusin tilkkuihin jotain pöllökuosia, ja onnekseni löysin yhden sopivan! Kaikki valitsemani tilkkukankaat sopivat toisiinsa ja tästä pääsinkin jo työskentelemään...

Ensimmäisenä leikkasin kankaista sopivan kokoisia tilkkuja. Peitosta tulisi 80cm x 120cm, jolloin tilkkuja on lyhyemmällä sivulla 4kpl ja pidemmällä sivulla 6kpl. Tilkkuja tarvitsin yhteensä siis 24kpl, ja eri kankaita oli käytetttävissä viittä erilaista. Tilkkujen leikkaamisessa käytin apuna suorakulmaviivainta, kangasleikkuria, joka toimii kuin pizzaleikkuri, sekä leikkausalustaa. Näiden välineiden avulla leikkaaminen dujui helposti ja tilkuista tuli samankokoisia (20cmx20cm).

Seuraava vaiheessa sommittelin tilkkuja, mikä veikin hetken aikaa, sillä en osannut päättää niiden lopullista järjestystä! Lopputulos ei ole täysin symmetrinen, mitä en halunnutkaan. Valkoisille tilkuille päätin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen applikoida lisää pöllöjä ja kirjailla niihin yksityiskohtia.

Applikointiin piirsin pöllön kaavan itse, ja kankaina käytin omista varastoista löytyneitä kangaspaloja. Applikoinnin jälkeen yhdistin tilkut toisiinsa ja peiton toinen puoli olikin valmis! Mietin pitkään, kuinka applikoinnin ja kirjonnan toteutan peiton toiselle puolelle. Pohjanahan minulla oli se vaaleanpunainen vanha lakana, mutta en halunnut siitä tylsää yksiväristä. Lopulta keksin, että täytän pinnan kokonaan vapaalla konekirjonnalla ja vasta sen jälkeen applikoin kuvia päälle. Vapaa konekirjonta oli hauskaa, mutta äkkiä huomasin, kuinka aikaa vievää se olikaan. Ja olin jo päättänyt kirjoa koko peiton täyteen... Enää ei voinut perääntyä, mutta lopputulos olikin sen arvoinen.

Leikkasin kainkaista vielä yhden pöllön, jolle halusin seuraksi ilmapalloja. Käytin jämäkankaat niihin. Ilmapallojen naruihin käytin nyörikirjontaa, joka näyttää hauskalta lopputuloksessa. Myös tälle peiton toisella puolella olevalle pöllölle kirjoin käsin yksityiskohtia.

Viimeistelin peiton tekemällä vaaleanpunaisesta lakanasta käänteet, sillä lakana oli juuri sopivasti suurempi, kuin toinen puoli peittoa. Ei tarvinnut kuin kääntää reuna siististi toiselle puolen ja ommella suoralla ompeleella reuna kiinni.

Peitto onnistui hyvin, ja myös lahjan saaja taisi olla siitä mielissään. Peitto taitaakin olla pienellä prinsessalla ahkerasti käytössä. :)