Turvallisesti pimeässä - heijastinliivi

Kävimme käsityön sivuaineen kanssa viime vuonna pienellä opintomatkalla erilaisissa käsityöliikkeissä. Yhdessä putiikissa, jonka nimeä en nyt valitettavasti muista, törmäsin hauskaan lasten liiviin, jossa kuvioita oli tehty heijastinkankaalla. Siitä se idea syttyi ja muhi päässäni, kunnes päätin tehdä samantyyppisen kummitytölleni ja eräälle toiselle tutulle pikkuiselle.

Piirsin kaavan liiviin itse ottamalla mallia 1-2-vuotiaalle tarkoitetusta yläosan kaavasta. Muokkasin ja kuosittelin kaavaa enemmän liivin muotoiseksi: hihansuita ja pääntietä suurensin, sivuja kavensin, sillä sivusaumoja ei ommeltaisi yhteen ja pidensin vielä helmaa.

Tarvikkeita lähdin etsimään, yllätys yllätys Eurokankaasta. Sieltä kankaaksi valikoitui pinkki fleecekangas ja mustaa paksua kuminauhaa,  mutta harmikseni heijastinkangasta siellä ei ollut saatavilla ollenkaan. Täytyi siis tutkia nettikaupoista. Lopulta hintojen vertailun jälkeen päädyin tilaamaan heijastinkangasta Ullakasta. 

Ei muuta kun suunnittelemaan heijastinkankaasta kuvioita ja leikkaamaan kankaat kaavojen avulla. Tyttöjen liiveihin sommittelin lopulta pitkäkorvaisen pupun etupuolelle ja taakse kaksi heijastinraitaa

Sitten vain ompelin kappalett yhteen: ensin olkasaumat ja pääntien sekä sivujen käänteet. Seuraavaksi ompelin heijastinkuvion etukappaleeseen, kuminauhat kiinni takakappaleeseen, taakse myös heijastinkaitaleet ja lopuksi kuminauha kiinni etukappaleeseen.

Heijastinliiveistä tuli hieman isot yksivuotiaille tytöille, mutta kuminauhojen ja väljyyden ansiosta niitä voi käyttää useamman vuoden. Nyt on mukava oleskella ulkona pimeälläkin turvallisesti! :)

Lämmitettävä kauratyyny

Minulla on usein niskakipuja ja päänsärkyä, joten tarvitsin jotain uutta lievittämään kipua. Joillakin kavereillani olin tutustunut ja kokeillutkin lämmitettäviä kauratyynyjä, josta sitten sainkin idean tehdä itse oman. Samoihin aikoihin sain myös tehtävän valmistaa portfoliomaisesti jonkin tuotteen käsityön sivuaineen haku- /"näyttötyöksi", joten ajattelin valmistaa kauratyynyn myös tähän tarkoitukseen.

Ihan ensimmäisenä tutkin netistä erilaisia tyynyjä; niiden muotoja ja rakenteita. Muotoja oli vaikka minkälaisia, mutta itse päädyin suorakaiteen muotoiseen hartialta hartialle ulottuvaan malliin. Toiset tyynyistä olivat suorilla ompeleilla jaoteltu osiin, mijnkä koin ihan järkeväksi ratkaisuksi, jotta kaura ei kasautuisi vain yhteen kohtaan.

Seuraavaksi valitsin kankaaksi pellavaa ja koristeeksi luonnonvalkoista puuvillapitsiä. Kauraa metsästin netistä eripaikoista, ja mistään ei oikein saanut selville millaisia säkkejä sitä pitäisi kerralla ostaa, ja paljon on kilohinta. Lopulta äitini hankki minulle jostain säkillisen kauraa, josta kyllä riittää kymmeniin kauratyynyihin! :D

Myös lankojen halusin olevan puuvillaa, sillä lopullinen tyyny on lämmitettävä, joten materiaalien on kestettävä lämpöä. Leikattuani kaksinkertaisen kankaan (joka on siis taitteella lyhyemmältä sivultaan), huolittelin sen raunat ihan vain siksakilla. Tämän jälkeen tein hieman mittailuja, jotta taisin ommeltua pitsit oikeille kohdilleen. Pitsin reunat jäisi siis kankaan saumojen väliin piiloon.

Pitsi ommeltiin suoralla ompeleella molempia reunoja pitkin.

Seuraavaksi ompelin kankaan pitkät sivut yhteen ja toisesta päädystä puolet umpeen jättäen kauroille täyttöaukon. Rakensin paperista suppilon, jonka läpi valutin kauraa. Sopiva määrä oli aluksi hankala arvioida, mutta käsin kokeilemalla siihen sai hyvän tuntuman. Tyyny ja sen jaotellut osat eivät saa olla liian täynnä, jotta tyyny muotoutuu hartioille, mutta ei liian tyhjiäkään, koska silloin tyyny ei kerää itseensä tarpeeksi lämpöä.

Kun olin täyttänyt mielestäni 1/3 tyynystä sopivasti, laitoin kappaleet nuppineuloin kiinni paria senttiä ennen suunnittelemaani ompelukohtaa, jotta kauranjyvät eivät jäisi paininjalan tai neulan alle. Olin siis jo etukäteen mitannut ja merkinnyt kankaan kolmeen osaan. Ompelin ensimmäisen sauman ja jatkoin toisen osan täyttöä. Kun sekin oli mielestäni tarpeeksi täytetty, ompelin taas yhden sauman.
Viimeisen osion täyttämisen jälkeen omeltavana oli enää puolikas pussin suu. Käänsin kankaan repsottavat reunat tyynyn sisään ja neulasin aukon huolella kiinni. Suoralla ompeleella suljin sen läheltä reunaa.

Valmis tyyny kaipasi vielä kuitenkin jotain...

Virkkasin toiselle puolelle pitsin päälle kaksikerroksisen kukan.

Lopputulokseen olin varsin tyytyväinen. Tyyny pääsi heti kokeiluun ja se toimikin halutulla tavalla. Alla olevasta kuvasta näkee, kuinka tyyny on jaettu kolmeen osaan, jotta kaura ei kulkeudu vain yhteen reunaan. Tyynyn saa taiteltua myös näihin kolmeen osaan päällekäin, jolloin se näyttääkin pelkältä koristetyynyltä. Valitsemani pellava ei siis ollutkaan ihan sattumanvaraista, vaan tarkkaan harkitua, sillä tyyny sopii nyt myös sisustukseen ;)

Ja kyllä. Tällä työllä pääsin sitten opiskelemaan myös käsityötieteen sivuainetta. Jihuu! :)

Vauvan tilkkutäkki

Tiedossani oli ollut jo jonkin aikaa, että kaverini saa vauvan. Itselleni olen asettanut tavoitteeksi antaa aina jonkin itsetehdyn käsityön tuleville pienokaisille. Toiselle kaverilleni virkkasin aiemmin vauvan peiton Paju-neliöillä (tästä tulee oma postauksensa myöhemmin) ja tällä kertaa päätin tehdä peiton ompelemalla.

Meillä oli koulussa käsityötunneilla juuri annettu projektitehtävä, jonka halusin toteuttaa tämän vauvapeiton muodossa. Peiton tuli projektin ohjeiden mukaan sisältää jollain tavalla kirjontaa, joten päätin käyttää siinä applikointia, nyöriompelua sekä muutamia tuttuja kirjontapistoja. Halusin lisätä peittoon vielä tilkkuja, joten peiton koko toisesta puolesta tulisi tilkkutyö ja toiselta puolelta löytyisi enemmän kirjontaa.

Minulla löytyi kaapeista jo ennestään joitakin puuvillakankaan palasia, valkoista lakanakangasta sekä vanha käyttämätön vaaleanpunainen lasten lakana. Tiedossa oli, että vauva olisi tyttö, joten värimaailma tulisi olemaan söpön vaaleanpunainen. Tämän lisäksi olin etsinyt Pinterestistä inspiraatiota erilaisista vauvanpeitoista, joista useissa toistuivat erilaiset eläinhahmot. Eniten ihastuin pöllö-aiheisiin vauvanpeittoihin, joka toisaalta olisi myös tulevan vauvan ja tämän äidin tyyliin sopiva.

Loput kankaat kävin hankkimassa Eurokankaasta, josta löytyikin paljon erilaisia ihania puuvillakankaisia kuoseja. Halusin tilkkuihin jotain pöllökuosia, ja onnekseni löysin yhden sopivan! Kaikki valitsemani tilkkukankaat sopivat toisiinsa ja tästä pääsinkin jo työskentelemään...

Ensimmäisenä leikkasin kankaista sopivan kokoisia tilkkuja. Peitosta tulisi 80cm x 120cm, jolloin tilkkuja on lyhyemmällä sivulla 4kpl ja pidemmällä sivulla 6kpl. Tilkkuja tarvitsin yhteensä siis 24kpl, ja eri kankaita oli käytetttävissä viittä erilaista. Tilkkujen leikkaamisessa käytin apuna suorakulmaviivainta, kangasleikkuria, joka toimii kuin pizzaleikkuri, sekä leikkausalustaa. Näiden välineiden avulla leikkaaminen dujui helposti ja tilkuista tuli samankokoisia (20cmx20cm).

Seuraava vaiheessa sommittelin tilkkuja, mikä veikin hetken aikaa, sillä en osannut päättää niiden lopullista järjestystä! Lopputulos ei ole täysin symmetrinen, mitä en halunnutkaan. Valkoisille tilkuille päätin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen applikoida lisää pöllöjä ja kirjailla niihin yksityiskohtia.

Applikointiin piirsin pöllön kaavan itse, ja kankaina käytin omista varastoista löytyneitä kangaspaloja. Applikoinnin jälkeen yhdistin tilkut toisiinsa ja peiton toinen puoli olikin valmis! Mietin pitkään, kuinka applikoinnin ja kirjonnan toteutan peiton toiselle puolelle. Pohjanahan minulla oli se vaaleanpunainen vanha lakana, mutta en halunnut siitä tylsää yksiväristä. Lopulta keksin, että täytän pinnan kokonaan vapaalla konekirjonnalla ja vasta sen jälkeen applikoin kuvia päälle. Vapaa konekirjonta oli hauskaa, mutta äkkiä huomasin, kuinka aikaa vievää se olikaan. Ja olin jo päättänyt kirjoa koko peiton täyteen... Enää ei voinut perääntyä, mutta lopputulos olikin sen arvoinen.

Leikkasin kainkaista vielä yhden pöllön, jolle halusin seuraksi ilmapalloja. Käytin jämäkankaat niihin. Ilmapallojen naruihin käytin nyörikirjontaa, joka näyttää hauskalta lopputuloksessa. Myös tälle peiton toisella puolella olevalle pöllölle kirjoin käsin yksityiskohtia.

Viimeistelin peiton tekemällä vaaleanpunaisesta lakanasta käänteet, sillä lakana oli juuri sopivasti suurempi, kuin toinen puoli peittoa. Ei tarvinnut kuin kääntää reuna siististi toiselle puolen ja ommella suoralla ompeleella reuna kiinni.

Peitto onnistui hyvin, ja myös lahjan saaja taisi olla siitä mielissään. Peitto taitaakin olla pienellä prinsessalla ahkerasti käytössä. :)